Tv-formaateissa "Finland is new Japan" #MIPTV

Tämän sanonnan lanseerasi ilmeisesti suomalaisen formaattibisneksen uusi kummisetä Tim Crescenti (Small World), mutta sanonta levisi ja kaikui monesta suuntaa. Suomi todellakin taitaa olla tv-formaattien uusi luvattu maa. Optio on vain vihreää valoa ja taloudellinen merkitys pieni, mutta optioiden historiallinen määrä kertoo kyllä uudesta trendistä.

Erityisesti minua tietysti lämmittää, että Cannesin messuilla myytiin Nelosen esittämien ohjelmien formaattioptioita enemmän kuin koskaan. Neloselta lähtöisin olevia ohjelmia jalkautui ulkomaille enemmän kuin muilta suomalaiskanavilta yhteensä.

Ansio formaattien menestyksestä kuuluu tietysti ohjelmien tuotantoyhtiöille ja ahkerille distribuuttoreille, mutta kyllä minä tv-kanavan edustajanakin ylpeydellä messukeskuksen käytävillä käveleskelin. Puhdasta paperiformaattia on lähes mahdotonta myydä. Kun on jaksoja ja katsojatilastoja, homma helpottuu selvästi. Isoimman taloudellisen riskin kantaa se ensimmäinen formaattiin uskova tv-kanava.

Eniten optioita keräsi kevään televisiotapaus Matkaoppaat, jonka on Neloselle luonut Susamuru ja sitä myy Sparks. Optio on myyty Ruotsiin, Norjaan, Puolaan, Sveitsiin, Saksaan, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan ja Kreikkaan. Myyntiesite löytyy täältä.

Aito Median formaatit saivat nyt vihreää valoa maailman isoimmilla tv-markkinoilla, sillä Nelosen Venla-ehdokkaanakin ollut Päivä ennen kuolemaa –dokumenttiohjelman (katso myyntitraileri) sekä Jimin suositun Poliisit-sarjan ohjelmaformaatit myytiin Yhdysvaltojen markkinoille. Aito Media solmi sopimuksen Scott Sternberg -tuotantoyhtiön sekä Weinberger Median kanssa. Sternberg on tuottanut ohjelmia muun muassa Discovery- ja Biography-kanavilla.

Lisäksi MIPTV-messuilla suurta kiinnostusta herätti Nelosen kevään uutuusohjelma Sokkokokki, jonka Neloselle tuottaa StoryOf ja sitä edustaa kansainvälisesti Small World.

Yleisradion alunperin esittämistä ohjelmista ainakin Talonpojan ralli (YLE), Hymy Pyllyyn (Storyof) ja Elämä pelissä (Tarinatalo) herättivät paljon innostusta. Lisäksi Aito Median Rescuing Santa -formaatti pääsi mukaan The Witin Fresh TV –esitykseen, mikä on aina iso juttu.

Jee jee :) Nyt vaan sormet ristiin ja ulkomaiden tuotantopäätöksiä odottelemaan.

Missä kulkee reality-television sopivuuden raja?

Täällä Norwichin kaupunki Englannissa – kuuleeko Helsinki? Olen täällä metsästämässä ohjelmia Suomen televisioon. Käytännössä siis minä Nelosen ohjelmapäällikkö istun Entertainment Master Class -koulutusohjelman seminaareissa, missä gurut kertovat, mikä on nyt kuuminta hottia formaattimarkkinoilla.


Kuuntele tämä blogimerkintä radiokolumnina (Radio Aalto 24.11.09). Edellinen EMC-merkintäni syyskuulta.

Kiinnostavimman puheenvuoron on pitänyt formaattitohtori Justin Scroggie, jonka aiheena oli: kuinka pitkälle tosi-tv:ssä voi mennä? Scroggie on tuottanut Shock Treatment –sarjan, jossa kilpailijat suljetaan entiseen mielisairaalaan ja heitä pelotellaan psykologisilla kidutusmenetelmillä. Kilpailijat olisivat voineet lopettaa kesken milloin vain, mutta silti he olivat valmiita antamaan käskettäessä jopa sähköiskuja kanssakilpailijalle. Tosin oikeasti se kanssakilpailja oli näyttelijä, joka vain teeskenteli kouristelevansa sähkötuolissa.


Suomessa tuotetaan ei-shokeeraavia tositv-ohjelmia. En usko, että yksikään kotimainen kanava tarttuu esimerkiksi uutuusformaattiin, jossa ateisteja yritetään käännyttää eri uskontoihin. Suomen telkkarissa pyörii nytkin vain yksi ohjelma, mistä minulle tulee paha mieli ja se on Totuuden hetki. Ohjelma ei ole katsojan puolella. Se tuhoaa elämiä ihan oikeasti ja se ei ole viihteen tarkoitus.

Formaattitohtorin mukaan tosi-tv-ohjelmissa on aina kolme osapuolta: ohjelman tekijät, kilpailijat ja katsojat. Aina löytyy kilpailijoita tekemään jotain yhä hurjempaa eikä katsojat karsasta raakuuttakaan. Jos kuolemantuomio näytettäisiin suorana lähetyksenä televisiossa, katsojia riittäisi varmasti. Eli jäljelle kolmesta ryhmästä jäävät vain ohjelman tekijät – kukaan muu ei moraalista vastuuta voi kantaa.

Itse uskon siihen, että olemme tosi-tv:ssä oikealla tiellä, kun suojelemme kilpailijoita. Jos ohjelmaa tehdessä tulee huono mieli kilpailijan puolesta, teemme jotain väärin. Shock Treatment –mielisairaalaohjelmaa en ainakaan minä osta Suomeen, sillä teeveessä on nyt kuuminta hottia viihtyä rennosti eikä jännittää hampaat irvessä. Tästä trendistä TalentSuomen hurja menestys on konkreettinen todiste.

Ja hei - viihteellä voi tehdä myös hyvää. Nigerialainen tuottaja Femi Ayeni (Ultima) kertoi puheenvuorossaan, että hänen kotimaassaan Haluatko Miljonääriksi –tietovisailun avulla monet aikuiset opettelevat lukemaan ja ohjelma myös rohkaisee lapsia käymään koulunsa loppuun. Televisioviihde voi joskus kääntää elämät oikeaan suuntaan – ihan oikeasti.

Alla klippi Nigerian miljonääristä – huikea loppuratkaisu! Lisää klippejä Youtubessa - nigerialaisissa erikoisjaksoissa lapset voivat voittaa stipendejä lukioon.