Nyt tehdään telkkaria uudenlaisella ja avoimella tavalla! Helsinki on valittu vuoden 2012 Design-pääkaupungiksi ja Nelonen Media haluaa olla mukana designin juhlavuotta rakentamassa. Olemme aloittaneet monimediallisen, designiin keskittyvän reality-sarjan "Designin huipulle" suunnittelun.
Designin huipulle -ohjelmassa muotoilu on arkisia menestystarinoita, ei elitismiä. Design on mukana kaikkialla katsojien elämässä ja Designin huipulle -ohjelmassa muotoilu ymmärretäänkin laajasti. Design on muotia ja muotoilua, mutta designia ovat myös autot, kodinkoneet tai vaikkapa julkisten palvelujen uudistaminen.
Designin huipulle edustaa uutta ja avointa tv-tuotantoa. Kutsumme myös katsojat mukaan ohjelman suunnitteluun jo näin ideointivaiheessa. Vaikka kyseessä on viihteellinen reality-kisa, suhtaudumme muotoiluun tosissaan ja kunnioituksella. Jos haluat mukaan ohjelmaa suunnittelemaan, ota muhun yhteyttä työsähköpostiini tai osallistu keskusteluun osoitteessa http://twitter.com/designNelonen
Varsinainen kilpailijahaku käynnistyy vuonna 2010. Myös Nelosen uutiset seuraa juhlavuoden valmisteluja aktiivisesti ja tuottaa aiheeseen liittyvää materiaalia erikoissivustolle.
Oikea puutarhani on harmaa, musta, tylsä ja siis niin lepotilassa. Onneksi Farmville pitää sormeni mullassa. Nyt mulla on meneillään suuri joulutähtien kasvatusprojekti.
This is so 2009: New way of selling, time-shifting, social networks, Hulu, streamers... Great article "The Future of TV" pulls all this together at adage.com.
What does this AdAge's graph from the US predict? And here in Finland, time-shifting on dvrs and catchup (ruutu.fi) is already adding bigger numbers to most popular shows.
Näin viikonloppuna lapsuuteni idolin ihan livenä. Kokemus oli yllättävän iso, olen yhä ihan jotenkin tohkeissani. Kun olin teini, mulla oli kaikki hänen kasettinsa. Ja huoneeni seinät tapetoin Suosikin julisteilla, joissa idolini kera ihanan valkohampaisen hymyn ja laineilevan tukkansa poseerasi. No, kai mun on nimikin pakko paljastaa, vaikka vähän nolottaa. Idolini on Jason Donovan.
Tämä blogimerkintäni voit myös kuunnella RadioAallon podcastina.
Teininä joskus 80-luvun lopulla halusin näyttää Jason Donovanilta. Mulla oli ihan samanlainen patatukka ja otin vaaleita raitojakin. Samanlaisia farkkuja en koskaan löytänyt Joensuun Seppälästä tai Kekäleestä, vaikka niitä ravasinkin sovittelemassa. Totta kai tykkäsin myös Jasonin tyttökaverista Kylie Minoguesta, mutta Jasoniin pystyin samaistumaan. Nykyisin Kyliestä voi ihan ylpeydellä tykätä julkisestikin, sillä hän on tehnyt ison uran. Mutta meitä Jason-faneja on hyvin hyvin vähän.
Kun nyt perjantaina illalla katselin Jasonia livenä lavalla Lontoossa aivan upean Priscilla-musikaalin päätähtenä, minussa heräsi kaipuu ja pieni häpeäkin. Olin hylännyt Jasonini vuosikymmeniksi, unohtanut kasetit pölyttymään kaappeihin ja vähän naureskellut itselleni. Siinä se Jason nyt lopulta olikin edessäni: elävänä ja todella taitavana. Hän on käynyt pohjalla, mutta nyt elämä on taas kuosissa. Jasonilla on kriitikoiden ylistämä ura WestEndissä ja kotona vaimo kera lasten. Jason on täydellinen mies.
Ehkä kultaiseen nuoruuteen palaamisessa on jotain todella 34-vuotiasta. Minun ei enää tarvitse selitellä mieltymyksiäni – mua ei haittaa, jos jonkun mielestä on tosi noloa tykätä Jasonista. Minun ei enää tarvitse kokeilla kaikkea koska kaikkea pitää nyt ainakin kokeilla – minä en vaan halua kokeilla uusia harrastuksia tai läskisoossia ja se on ihan ookoo. Teininä piti tykätä kaikesta ja yrittää olla kuin muut. Nyt minun ei tarvitse miellyttää ja se on ihanaa – aikuisuus kannattaa.
Olen päättänyt, että en enää yhtään häpeile Jasonin fanitustani ja lisäsin Jasonin jopa julkiseksi Myspace-kaverikseni. Lapsuuden idolin löytämisestä tuli ainakin minulle hyvä mieli ja suosittelen kokemusta sinullekin. Kokeilepa vaikka googlettaa Sabrina (Katso video!), Glenn Medeiros tai Rick Astley. Kaikki ovat tehneet uraa vaihtelevalla menestyksellä myöhemminkin ja heidän tarinansa inspiroivat. Omien idoliensa kautta voi jälleen tuntea itsensä vähän teinimmäksi.
Täällä Norwichin kaupunki Englannissa – kuuleeko Helsinki? Olen täällä metsästämässä ohjelmia Suomen televisioon. Käytännössä siis minä Nelosen ohjelmapäällikkö istun Entertainment Master Class -koulutusohjelman seminaareissa, missä gurut kertovat, mikä on nyt kuuminta hottia formaattimarkkinoilla.
Kiinnostavimman puheenvuoron on pitänyt formaattitohtori Justin Scroggie, jonka aiheena oli: kuinka pitkälle tosi-tv:ssä voi mennä? Scroggie on tuottanut Shock Treatment –sarjan, jossa kilpailijat suljetaan entiseen mielisairaalaan ja heitä pelotellaan psykologisilla kidutusmenetelmillä. Kilpailijat olisivat voineet lopettaa kesken milloin vain, mutta silti he olivat valmiita antamaan käskettäessä jopa sähköiskuja kanssakilpailijalle. Tosin oikeasti se kanssakilpailja oli näyttelijä, joka vain teeskenteli kouristelevansa sähkötuolissa.
Suomessa tuotetaan ei-shokeeraavia tositv-ohjelmia. En usko, että yksikään kotimainen kanava tarttuu esimerkiksi uutuusformaattiin, jossa ateisteja yritetään käännyttää eri uskontoihin. Suomen telkkarissa pyörii nytkin vain yksi ohjelma, mistä minulle tulee paha mieli ja se on Totuuden hetki. Ohjelma ei ole katsojan puolella. Se tuhoaa elämiä ihan oikeasti ja se ei ole viihteen tarkoitus.
Formaattitohtorin mukaan tosi-tv-ohjelmissa on aina kolme osapuolta: ohjelman tekijät, kilpailijat ja katsojat. Aina löytyy kilpailijoita tekemään jotain yhä hurjempaa eikä katsojat karsasta raakuuttakaan. Jos kuolemantuomio näytettäisiin suorana lähetyksenä televisiossa, katsojia riittäisi varmasti. Eli jäljelle kolmesta ryhmästä jäävät vain ohjelman tekijät – kukaan muu ei moraalista vastuuta voi kantaa.
Itse uskon siihen, että olemme tosi-tv:ssä oikealla tiellä, kun suojelemme kilpailijoita. Jos ohjelmaa tehdessä tulee huono mieli kilpailijan puolesta, teemme jotain väärin. Shock Treatment –mielisairaalaohjelmaa en ainakaan minä osta Suomeen, sillä teeveessä on nyt kuuminta hottia viihtyä rennosti eikä jännittää hampaat irvessä. Tästä trendistä TalentSuomen hurja menestys on konkreettinen todiste.
Ja hei - viihteellä voi tehdä myös hyvää. Nigerialainen tuottaja Femi Ayeni (Ultima) kertoi puheenvuorossaan, että hänen kotimaassaan Haluatko Miljonääriksi –tietovisailun avulla monet aikuiset opettelevat lukemaan ja ohjelma myös rohkaisee lapsia käymään koulunsa loppuun. Televisioviihde voi joskus kääntää elämät oikeaan suuntaan – ihan oikeasti.
Alla klippi Nigerian miljonääristä – huikea loppuratkaisu! Lisää klippejä Youtubessa - nigerialaisissa erikoisjaksoissa lapset voivat voittaa stipendejä lukioon.
Tänä aamuna sähköpostini toi minulle iloisen graafisen sanoman. Hallelujaa - Talent jää historiaan ensimmäisenä Nelosen miljoonaluokan ohjelmana ikinä. Onnittelut ohjelmantekijöille FremantleMediaan ja hyvä me!
Edellinen ennätys oli Levottomat-leffalla (955 000) ja siitä on aikaa liki vuosikymmen. Eikö median pitänytkään pirstaloitua? Miksi TalentSuomi toimii? Kuuntele oodini Talentille RadioAallosta (kolumni 17.11) tai sama tekstinä alla.
Tunnen itseni ihan sukurutsaajaksi. Vaikka olen Nelosella töissä ohjelmapäällikkönä ja tiedän kaiken Talent Suomesta, olen silti rakastunut henkilökohtaisesti omaan ohjelmaamme. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen Talenttiin näin retkahtanut, mutta en voi nyt tunteilleni mitään. Talent Suomi on kaikkea sitä, mitä itsekin televisioltani haluan.
Syksyn televisiotapaus Talent Suomi huipentuu sunnuntaina. Finaalissa ennakkosuosikkeja on kolme ja he ovat keskenään hyvin erilaisia. Markku on vanha iso mies, jolla on upea kyyneleet silmiin tirisyttävä iso ääni. Iina on pieni tyttö joka laulaa ja esiintyy itsevarmasti, mutta ei yritä näyttää yhtään britneyspearsilta. Ja Elmeri on komea nuori mies, joka heiluttaa keppejä esityksessä, jossa yhdistyy hurja itsepuolustuslaji sekä tanssikoreografia. Kaikki esitykset ja esiintyjät ovat keskenään raikkaan erilaisia. Rakastan erilaisuutta.
Talent Suomessa voi pärjätä sellaisena kuin on. Taitavuus on tärkeää, mutta kisassa voi voittaa myös valloittavalla persoonalla ja puhtaalla esiintymisen ilolla. Jokainen esiintyjä on aito oma itsensä eikä ketään ole pakotettu mihinkään muottiin. Syksyn suurimmassa tosiTV-ohjelmassa kaikki on totta ja jokainen esiintyjä saa olla juuri sellainen kuin on. Me emme käsikirjoita tilanteita, joihin kilpailijat vain upotetaan. Nyt TosiTV on taas totta. Ja minä rakastan aitoutta.
Kaikista tärkein televisio-ohjelmassa on sen katsoja. Ohjelma on valmis vasta, kun se sytyttää jonkin suhteen jokaiseen katsojaansa kotisohvilla. Joskus hyvät tv-ohjelmat ovat fiksuja ja joskus aivotonta viihdettä, mutta hyvä ohjelma ei ole turha. Television tehtävä on tarjota kansalle ajatuksia ja sirkusviihdettä, ja tätä jälkimmäistä Talent edustaa ketään satuttamatta. Talentissa ovat rinta rinnan ovat lapsitähdet, tanssijat, laulajat, stripparit, dragqueenit ja vatsastapuhujat. Kaikki saavat tasavertaisen mahdollisuuden menestykseen eikä ketään naureta ulos. Minä rakastan reilua peliä.
Teen työkseni televisiota ja ehkä siksi televisio minua harvoin henkilökohtaisesti hetkauttaa. Nyt kuitenkin on päässyt niin käymään ja se on kyynistyneelle ammattiminälleni ihana muistutus. Minä rakastan televisiota – ihan oikeesti, enkä vain virkani puolesta.
Even though Mikko is FIC's employee, nothing here (unless otherwise stated) reflects FIC’s policy or position on things – this is all his own opinions and thoughts.
