Nyt tehdään telkkaria uudenlaisella ja avoimella tavalla! Helsinki on valittu vuoden 2012 Design-pääkaupungiksi ja Nelonen Media haluaa olla mukana designin juhlavuotta rakentamassa. Olemme aloittaneet monimediallisen, designiin keskittyvän reality-sarjan "Designin huipulle" suunnittelun.
Designin huipulle -ohjelmassa muotoilu on arkisia menestystarinoita, ei elitismiä. Design on mukana kaikkialla katsojien elämässä ja Designin huipulle -ohjelmassa muotoilu ymmärretäänkin laajasti. Design on muotia ja muotoilua, mutta designia ovat myös autot, kodinkoneet tai vaikkapa julkisten palvelujen uudistaminen.
Designin huipulle edustaa uutta ja avointa tv-tuotantoa. Kutsumme myös katsojat mukaan ohjelman suunnitteluun jo näin ideointivaiheessa. Vaikka kyseessä on viihteellinen reality-kisa, suhtaudumme muotoiluun tosissaan ja kunnioituksella. Jos haluat mukaan ohjelmaa suunnittelemaan, ota muhun yhteyttä työsähköpostiini tai osallistu keskusteluun osoitteessa http://twitter.com/designNelonen
Varsinainen kilpailijahaku käynnistyy vuonna 2010. Myös Nelosen uutiset seuraa juhlavuoden valmisteluja aktiivisesti ja tuottaa aiheeseen liittyvää materiaalia erikoissivustolle.
Oikea puutarhani on harmaa, musta, tylsä ja siis niin lepotilassa. Onneksi Farmville pitää sormeni mullassa. Nyt mulla on meneillään suuri joulutähtien kasvatusprojekti.
This is so 2009: New way of selling, time-shifting, social networks, Hulu, streamers... Great article "The Future of TV" pulls all this together at adage.com.
What does this AdAge's graph from the US predict? And here in Finland, time-shifting on dvrs and catchup (ruutu.fi) is already adding bigger numbers to most popular shows.
Näin viikonloppuna lapsuuteni idolin ihan livenä. Kokemus oli yllättävän iso, olen yhä ihan jotenkin tohkeissani. Kun olin teini, mulla oli kaikki hänen kasettinsa. Ja huoneeni seinät tapetoin Suosikin julisteilla, joissa idolini kera ihanan valkohampaisen hymyn ja laineilevan tukkansa poseerasi. No, kai mun on nimikin pakko paljastaa, vaikka vähän nolottaa. Idolini on Jason Donovan.
Tämä blogimerkintäni voit myös kuunnella RadioAallon podcastina.
Teininä joskus 80-luvun lopulla halusin näyttää Jason Donovanilta. Mulla oli ihan samanlainen patatukka ja otin vaaleita raitojakin. Samanlaisia farkkuja en koskaan löytänyt Joensuun Seppälästä tai Kekäleestä, vaikka niitä ravasinkin sovittelemassa. Totta kai tykkäsin myös Jasonin tyttökaverista Kylie Minoguesta, mutta Jasoniin pystyin samaistumaan. Nykyisin Kyliestä voi ihan ylpeydellä tykätä julkisestikin, sillä hän on tehnyt ison uran. Mutta meitä Jason-faneja on hyvin hyvin vähän.
Kun nyt perjantaina illalla katselin Jasonia livenä lavalla Lontoossa aivan upean Priscilla-musikaalin päätähtenä, minussa heräsi kaipuu ja pieni häpeäkin. Olin hylännyt Jasonini vuosikymmeniksi, unohtanut kasetit pölyttymään kaappeihin ja vähän naureskellut itselleni. Siinä se Jason nyt lopulta olikin edessäni: elävänä ja todella taitavana. Hän on käynyt pohjalla, mutta nyt elämä on taas kuosissa. Jasonilla on kriitikoiden ylistämä ura WestEndissä ja kotona vaimo kera lasten. Jason on täydellinen mies.
Ehkä kultaiseen nuoruuteen palaamisessa on jotain todella 34-vuotiasta. Minun ei enää tarvitse selitellä mieltymyksiäni – mua ei haittaa, jos jonkun mielestä on tosi noloa tykätä Jasonista. Minun ei enää tarvitse kokeilla kaikkea koska kaikkea pitää nyt ainakin kokeilla – minä en vaan halua kokeilla uusia harrastuksia tai läskisoossia ja se on ihan ookoo. Teininä piti tykätä kaikesta ja yrittää olla kuin muut. Nyt minun ei tarvitse miellyttää ja se on ihanaa – aikuisuus kannattaa.
Olen päättänyt, että en enää yhtään häpeile Jasonin fanitustani ja lisäsin Jasonin jopa julkiseksi Myspace-kaverikseni. Lapsuuden idolin löytämisestä tuli ainakin minulle hyvä mieli ja suosittelen kokemusta sinullekin. Kokeilepa vaikka googlettaa Sabrina (Katso video!), Glenn Medeiros tai Rick Astley. Kaikki ovat tehneet uraa vaihtelevalla menestyksellä myöhemminkin ja heidän tarinansa inspiroivat. Omien idoliensa kautta voi jälleen tuntea itsensä vähän teinimmäksi.
Even though Mikko is FIC's employee, nothing here (unless otherwise stated) reflects FIC’s policy or position on things – this is all his own opinions and thoughts.
