Täällä Norwichin kaupunki Englannissa – kuuleeko Helsinki? Olen täällä metsästämässä ohjelmia Suomen televisioon. Käytännössä siis minä Nelosen ohjelmapäällikkö istun Entertainment Master Class -koulutusohjelman seminaareissa, missä gurut kertovat, mikä on nyt kuuminta hottia formaattimarkkinoilla.
Kuuntele tämä blogimerkintä radiokolumnina (Radio Aalto 24.11.09). Edellinen EMC-merkintäni syyskuulta.
Kiinnostavimman puheenvuoron on pitänyt formaattitohtori Justin Scroggie, jonka aiheena oli: kuinka pitkälle tosi-tv:ssä voi mennä? Scroggie on tuottanut Shock Treatment –sarjan, jossa kilpailijat suljetaan entiseen mielisairaalaan ja heitä pelotellaan psykologisilla kidutusmenetelmillä. Kilpailijat olisivat voineet lopettaa kesken milloin vain, mutta silti he olivat valmiita antamaan käskettäessä jopa sähköiskuja kanssakilpailijalle. Tosin oikeasti se kanssakilpailja oli näyttelijä, joka vain teeskenteli kouristelevansa sähkötuolissa.
Suomessa tuotetaan ei-shokeeraavia tositv-ohjelmia. En usko, että yksikään kotimainen kanava tarttuu esimerkiksi uutuusformaattiin, jossa ateisteja yritetään käännyttää eri uskontoihin. Suomen telkkarissa pyörii nytkin vain yksi ohjelma, mistä minulle tulee paha mieli ja se on Totuuden hetki. Ohjelma ei ole katsojan puolella. Se tuhoaa elämiä ihan oikeasti ja se ei ole viihteen tarkoitus.
Formaattitohtorin mukaan tosi-tv-ohjelmissa on aina kolme osapuolta: ohjelman tekijät, kilpailijat ja katsojat. Aina löytyy kilpailijoita tekemään jotain yhä hurjempaa eikä katsojat karsasta raakuuttakaan. Jos kuolemantuomio näytettäisiin suorana lähetyksenä televisiossa, katsojia riittäisi varmasti. Eli jäljelle kolmesta ryhmästä jäävät vain ohjelman tekijät – kukaan muu ei moraalista vastuuta voi kantaa.
Itse uskon siihen, että olemme tosi-tv:ssä oikealla tiellä, kun suojelemme kilpailijoita. Jos ohjelmaa tehdessä tulee huono mieli kilpailijan puolesta, teemme jotain väärin. Shock Treatment –mielisairaalaohjelmaa en ainakaan minä osta Suomeen, sillä teeveessä on nyt kuuminta hottia viihtyä rennosti eikä jännittää hampaat irvessä. Tästä trendistä TalentSuomen hurja menestys on konkreettinen todiste.
Ja hei - viihteellä voi tehdä myös hyvää. Nigerialainen tuottaja Femi Ayeni (Ultima) kertoi puheenvuorossaan, että hänen kotimaassaan Haluatko Miljonääriksi –tietovisailun avulla monet aikuiset opettelevat lukemaan ja ohjelma myös rohkaisee lapsia käymään koulunsa loppuun. Televisioviihde voi joskus kääntää elämät oikeaan suuntaan – ihan oikeasti.
Alla klippi Nigerian miljonääristä – huikea loppuratkaisu! Lisää klippejä Youtubessa - nigerialaisissa erikoisjaksoissa lapset voivat voittaa stipendejä lukioon.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Missä kulkee reality-television sopivuuden raja?
Tunnisteet:
Entertainment Master Class,
Nelonen,
Norwich,
tv-formaatti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lukijat
Blogiarkisto
-
►
2012
(3)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2011
(24)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (7)
-
►
2010
(69)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (10)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (12)
- ► maaliskuuta (9)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (8)
-
▼
2009
(66)
- ► joulukuuta (4)
-
▼
marraskuuta
(10)
- Missä kulkee reality-television sopivuuden raja?
- TalentSuomi 1 051 000 - uusi katsojaennätys Nelos...
- Finland's Got Talent Season 2 surprise winner Miik...
- Social Media in plain English
- Haluan maksaa tv-lupani Ruotsiin(kin)
- Social Media ROI: Socialnomics (via @raesmaa)
- Banned commercial - I wanna f#k you in the..
- Kun televisiontekijä television osti
- Peter Nygård: Pitäisikö loukkaantua vai olla imarr...
- Oho - Talent Suomi on syksyn televisiotapaus: yli ...
- ► heinäkuuta (9)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti